Tie kohti kommunismia

Venäjän Keisarillinen posliinitehdas perustettiin Pietariin 1744. Koristeellisia ja loistokkaita astiastoja ylimystölle tuottanut tehdas kansallistettiin Venäjän vallankumouksen jälkeen ja nimettiin 1700-luvun kuuluisan tiedemiehen Mihail Lomonosovin mukaan 1925. Lomonosovin posliinitehtaalla on valmistettu myös kuvassa oleva venäläisen posliinitaiteilija Zinaida Viktorovna Kobyletskajan (1880-1957) vati Tie kohti kommunismia (1927), jossa kuvataan varhaiselle sosialistiselle realismille tyypillisiä vallankumouksen ihanteita. Kultauksin ja lasitteen päälle maalatuin kuvin koristeltua posliinivatia pitäisikin tarkastella ensisijaisesti 1920-luvun teoksena eikä rinnastaa 1930-luvulla ja sen jälkeen tehtyihin varsinaisen sosialistisen realismin ajan teoksiin.


”Taide kuuluu kansalle!” –Lenin


Monien muiden tehtaiden lailla kansallistettu Keisarillinen posliinitehdas kävi läpi monia muutoksia, kun Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan jälkeen vastaperustetun Neuvostoliiton taiteessa alettiin korostaa uuden ajan sosialistisia ihanteita. Vallankumousaate vaikutti posliinitaiteilijoihinkin, jotka alkoivat maalata agitaatioposliiniksi kutsuttuihin teoksiinsa Leninin hyväksymiä isku- ja mietelauseita vallankumouksesta ja luokkataistelusta kuten ”Joka ei työtä tee, ei ole!” ja ”Rauha ihmiskunnalle, joka luo uutta menneisyyden raunioista.” Sosialismin antama innoitus näkyy niin teosten aihepiireissä kuin nimissäkin, jotka vaihtuvat siirryttäessä vuosikymmeneltä toiselle: 1930-luvulla arkiset aiheet alkoivat saavuttaa suosiota ja syrjäyttää aiemmin suosittua porvareitten pilkkaamista ja vallankumouksen ylistämistä, ja vähitellen syntyi tyyli, jota alettiin kutsua sosialistiseksi realismiksi. Innoitus kuitenkin muuttui pian pakoksi, kun Stalin asetti sosialistisen realismin ainoaksi sallituksi taidesuunnaksi ja lopetti taiteelliset kokeilut, joita posliinitaiteessakin oli aiemmin esiintynyt.

Tie kohti kommunismia edustaa paitsi nimensä, myös aiheensa osalta tyypillistä 1920-luvun varhaista sosialistista realismia. Alareunaan maalatut vuosiluvut 1917-1927 juhlistavat vallankumouksen 10-vuotispäivää, jonka kunniaksi tehtiin kymmeniä ellei satoja taideteoksia: julisteita, posliiniastioita, postimerkkejä ja jopa lähes kaksituntinen elokuva. 10 vuotta vallankumouksen alun jälkeen toivo uuden yhteiskunnan saavuttamisesta eli vielä, mikä ilmenee Kobyletskajan teoksen kuva-aiheessa. Lautasen reunoilla voidaan nähdä murenevista rakennuksista koostuvien röykkiöitten väistyvän ja tuhoutuvan keskellä kohoavan loistokkaan tornin tieltä. Torni, jonka laella liehuvassa lipussa näkyvät kirjaimet СССР, on teoksen nimen mukaisesti tie kommunismiin, jonka edeltä vanha yhteiskunta tuhoutuu raunioiksi. Tällainen radikaali ajatus vanhan tuhosta ja uuden noususta loistaa poissaolollaan, kun teosta verrataan 1930-luvun jälkeen syntyneeseen neuvostotaiteeseen; olojen vakiintuessa ja vallankumouksen tuoman innostuksen hiipuessa taiteessakin alettiin keskittyä arkisempiin asioihin.