Pietarinkirkko

Pietarinkirkko

Pietarinkirkko on Vatikaanivaltiossa sijaitseva valtion pääkirkko. Pietarinkirkko on suurimmaksi osaksi peräisin 1600- luvulta, mutta rakennustyöt aloitettiin jo 1506. Kirkko on 133m korkea, 212m pitkä ja pinta-alaa sillä on 23 000m².  Kooltaan Pietarinkirkko on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Kirkon katolla on 16 patsasta, jotka esittävät uskonnollisia henkilöitä.

Kirkon rakennus ja suunnittelu ajoittuvat renessanssin aikakaudelle eli n. 1400–1600 alkupuolelle. Renessanssin arkkitehtuuri sai vaikutteita Roomasta ja Kreikasta. Renessanssille tyypillisiä piirteitä rakennuksissa olivat mm. kupolien katoilla olevat pienehköt tornit. Myös rakennusten korkeus ja suuruus oli renessanssille ominainen piirre. Kaikesta haluttiin tehdä suurempaa ja näyttävämpää, osittain ihan vain siksi että nyt siihen oli suhteellisen hyvän taloustilanteen ja rauhallisten olojen takia mahdollisuus. Renessanssi oli aikakautena hyvinkin uskonnollinen, joka johti siihen, että massiivisia ja paljon varoja syöviä kirkkoja oli mahdollista rakentaa. Tämäkin Pietarinkirkko rakennettiin anekaupoista saaduilla kirkon varoilla. Eli käytännössä siis katolisen kirkon jäsenet maksoivat kirkon rakennuksen.

Koska Pietarinkirkko rakennettiin monessa osassa, on siinä piirteitä niin varhais- kuin täysrenessanssistakin. Varhaisrenessanssin piirteitä ovat mm. selkeys harmonisuus ja symmetrisyys. Näihin käytettiin matemaattisia keinoja mm. geometriaa ja myöskin perspektiivilakeja. Varhaisrenessanssissa käytettiin pyörökaaria ja roomalaisia pylväitä kuten myös tässäkin kirkossa. Myös kupoien huipuilla olevat pienet tornit ovat tyypillisiä varhaisrenessanssin piirteitä.

Täysrenessanssissa(1500 alku kymmenet) pyrittiin myöskin geometrisesti symmetriseen tasapainoon ja harmoniaan. Kuten myös varhaisrenessanssissa tällöinkin otettiin edelleen aiheita antiikista, muttei enää nii paljoa. Tietenkin katolisissa kirkoissa kuitenkin aiheena olivat uskonnolliset hahmot.

Patsaat olivat renessanssin ajalla hyvin yksityiskohtaisia ja sopusuhtaisia. Värit olivat harmonisen ulkoasuun pyrkiviä, joten Pietarinkirkossakin väritys on valkoinen ja kullanruskea. Alun perin kirkkoon oli suunniteltu kellotorneja, mutta rakennustöiden venyessä ja rakennuttajien vaihdellessa ne katosivat loputa suunnitelmasta. 

Kaiken kaikkiaan Pietarinkirkko on kattava kokonaisuus renessanssin aikana vallinneesta arkkitehtuuri ihanteesta. Tekijöitä ja suunnittelijoita kirkolla oli todela paljon. Syynä oli sen hidas kohoaminen. Tekijöiden nimet kuitenkin ovat tiedossa, sillä siihen aikaan yksilöllisyyttä ja työnjälkeä arvostettiin. Pietarinkirkossa yhdistyvät molemmat renessanssin alku ja loppupuolen tyylipiirteet ja se massiivisuudellaan kertoo paljon renessanssin ihanteista.

Sahra Laine