Pyhä ehtoollinen

Pyhä ehtoollinen tai viimeinen ehtoollinen on Leonardo Da Vincin maalaama seinämaalaus jonka hän teki hänen suojelijalleen Ludovico Sforzalle. Maalaus on otettu raamatusta kun Jeesus ilmoittaa väelle, että yksi hänen opetuslapsistaan petti hänet. Kyseinen maalaus on yksi maailman arvostetuimmista ja se sijaitsee Milanossa sijaitsevassa Santa Maria delle Grazien kirkossa. Maalauksen tekemisessä kesti kolme vuotta ja Da Vinci teki sen 1495 ja 1498 vuosien välissä. Teos on maalattu valmiiseen seinään ja sen mitat ovat 460 x 880.

   Valitsin kyseisen maalauksen, koska olen aina pitänyt siitä ja se on mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohtiensa vuoksi. Taideteoksesta on tehty myös monia muita versioita sekä pilapiirroksia. Olen itsekin kerran piirtänyt oman versioni taidemaalauksesta.

 Taidemaalaus on maalattu renessanssin aikaan joka on taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murros siirryttäessä keskiajalta uuteen aikaan. Leonardo Da Vinci on maalannut monia muitakin kuluisia teoksia tällä aikakaudella.
Tällä aikaudella oli yleistä antiikin ajan ihailemista.

                                                                                          Tekijä: Vladis

Eero Järnefelt ''raatajat rahanalaiset" 1893

Eeron taideteoksessa keskipisteenä on vaaleatukkainen maaseutulaistyttö tekemässä töitä , jonka ilme kuvastaa jotain kärsimystä. Hänellä on katsekontakti suoraan katsojaan. Yllään hänellä on huonokuntoiset vaatteet ja kuvan taustalla on muita töitä tekeviä henkilöitä. Ihmiset kuvassa näyttävät nälkiintyneiltä esimerkiksi heillä on laihat kädet. Ja ilma on tuhkainen ja tunkkainen maan polttamisen takia. Teosta ei ole yhtään kaunisteltu niinkuin romanttisissa taideteoksissa.

Sille ajalle tuo aihe oli ajankohtainen. Suomessa oltii kokemassa nälänhätää (katovuodet) ja kaskiviljely oli yleisin viljelystapa.  Ruokan saamiseen tehtiin kovia töitä , koska sitä oli vähän.

Kuvan maalaus paikka oli Lapinlahden Väisälänmäessä kaskimaassa. Teos maalattiin paikanpäällä ulkoilmassa.  Järnfelt oli ottanut kuvan pienestä tytöstä tekemässä kaskitöitä ja myöhemmin käyttänyt sitä maalauksessa. Tytön nimi oli Johanna Kokkonen , joka työskenteli piikana.  Alkuperäisessä kuvassa tytöllä oli vähemmän resuisemmat vaatteet ja Järnefelt lisäsi nokea tytön kasvoihin.  Hän halusi ilmaista teoksensa avulla , että kaskiminen oli rankkaa ja koko perhe osallistui siihen. Nykyään Järnefeltin taideteos sijaitsee Ateneumin museossa.

Piikatyttö Johanna Kokkonen

Eero Järnefeltin maalauksessa Kaski on realismi tyylinen teos. Realismi oli kuvataiteessa ja kirjallisuudessa 1800- luvun puolenvälissä alkanut taidesuuntaus  Se syntyi Ranskassa . Ominaisia piirteitä tälle kyseiselle tyylisuuntaukselle oli jokapäiväisten tilanteiden kuvaaminen ja yhteiskunnan ongelmien esiin tuominen. Tyypillinen piirre oli myös ympäristön tarkka kuvaus ja sen vastaaminen todellisuutta. 

Realismi oli vastakohta sen edelteneelle romantiikalle , jossa keskeisenä oli kauniit asiat. Usein päähahmoina oli jumalat, sankarit tai kauniit neidot  . Siinä asiat esitettiin ihanteellisesti. Kun taas realismin ihannekohteet olivat talonpojat ja työläät ,vaikka aikaisemmin hyljeksettiin tavallisten kansan olot taiteen aiheena. Realistit hylkäsivät tunteikkuuden ja klassiset muodot ja korvasivat ne realistisillä aiheilla. 

Realismin syntymiseen vaikutti yhteiskunnan epäkohdat. Ei paettu yhteiskunnan epäkohtia niiden sijasta niitä kuvattiin ja pyrittiin kertomaan asiat sellaisinaan kun ne olivat olleet. Teollistumisessa ja Kaupungistumisessa ei ollut pelkkä hyviä puolia. Rikkaat hyötyivät enemmän siitä ja köyhät köyhtyivät vain entistä enemmän. Maaseudusta Kaupungiin muuttaneet työväestö asuivat huonoissa oloissa . Naiset ja lapset tekivät pienipalkaista työtä, jotka oli raskaita. Realismi myös edesautti luonnontieteiden kehittymistä.

                                                                      tekijä: Ayan

Milanon Tuomiokirkko

 

Valitsemassani kuvassa näkyy Milanon tuomiokirkko joka sijaitsee keskellä Milanoa, Italiassa. Antonio da Saluzzo aloitti vuonna 1386 työt tuomionkirkon muuttamiseksi myöhäisgoottilaiseen tyyliin. Vaikka tuomiokirkon valmistaminen alkoi vuonna 1386 katedraali valmistui lopullisesti kuitenkin vasta 1900-luvulla: viimeinen portti vihittiin käyttöön tammikuun 6. päivänä 1965, jolloin sukupolvia kestäneet rakennustyöt saatiin päätökseen.  

Milanon Tuomiokirkon tyylisuunta edustaa goottilaista tyylisuuntaa jonka juuret ovat 1140-luvun Ranskan arkkitehtuurissa. Goottilaisen tyylin pääpiirteitä ovat yksityiskohtaiset koristelut, suuret ikkunat sekä pyöreät ja koristeelliset ruusuikkunat, kapeat ja korkeat tornit. Nämä piirteet näkyvät myös Milanon tuomiokirkossa. 

Venuksen syntymä

 Valitsemani teoksen nimi on Venuksen Syntymä. Sen on tehnyt italialainen renessanssimaalari nimeltään Botticelli 1485 luvulla. Hänen tunnetaan hienostuneista maalaksistaan. Hän maalasi ihmset aina erittäin pitkiksi, ikään kuin liikaa venyneiksi.

    Varhaisrenessanssin aikaan maalauksissa haettiin illusionismia, luonnonmukaisuutta, keskeisperspektiiviin perustuvaa esittämistapaa ja ylipäänsä havainnon sovittamista kaksiulotteiseen tasoon.

    Mytologiset ja uskonnolliset aiheet sekä muotokuvat nousivat varhaisrenessanssissa keskeisiksi. Tämä tulee kuvassa ilmi, sillä kuvassa olevat henkilöt eivät ole ihmisiä vaan Jumalia. Keskellä oleva naishahmo on Venus, hänen vasemmalla puolellaan on kaksi tuulen jumalaa Zefyros ja Aura ja oikealla puolella rannalla seisoo kevään jumalatar.

                                                                                            tekijä: Ellie

Viimeinen tuomio

Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simonin maalaus "Viimeinen tuomio" on vuosilta 1537-1541 ja sijaitsee Fresko Sikstuksen kappelissa, Vatikaanissa. Maalaus sijoittuu siis täysrenessanssin aikoihin. Michelangelo oli tuon ajan tunnetuimpia taiteilijoita. 

Maalauksessa Jeesus Kristus istuu keskellä valtaistuimellaan ja on apostolien ja muiden pyhimysten ympäröimänä. Vasemmalla puolella maalausta autuaat nousevat taivaaseen ja oikealla puolella kadotukseen tuomitut putoavat alamaailmaan. Alastomuus taideteoksissa oli tuohon aikaan yleistä ja monissa Michelangelon töissä (kuten tässä) on tätä. 

Pyhä Franciskus Ekstaasissa

                                                                 Pyhä Franciskus Ekstaasissa

Pyhä Franciskus Ekstaasissa -maalaus on italialaisen barokkiajan mestarin Michelangelo Merisi da Caravaggion vuonna 1595 maalama taideteos. Caravaggio oli aikansa (1571-1610) merkittävimpiä taiteilijoita. Hänen teoksensa olivat suuria ja dramaattisia, usein uskonnollisista aiheista ja pyhimyksistä. Caravaggio tuli tunnetuksi ajallaan kirkkotöistään ja tekemällä teoksia hoveille, ritarikunnille ja Roomalle.

Valitsin Caravaggion teoksen Pyhä Franciskus Ekstaasissa, koska se oli mielestäni teoksista vaikuttavin ja rauhallisin. Maalauksella on kiehtova historia, ja olen ennenkin tutustunut Caravaggion töihin, joka helpotti teoksen valitsemista.

Kuva on öljyväreillä kankaalle maalattu, jossa keskellä näkyy Pyhä Franciskus ja Taivaalta laskeutunut Serafi puiden alla, ruohikolla. Heidän takanaan, järven rannalla, oppilaat ovat melkein näkymättömiä pimeydessä.

Tarinan mukaan vuonna 1224 Pyhä Francsiskus ja ystävänsä veli Leo, sekä Franciskuksen oppilaat vetäytyivät luonnon eristykseen mietiskelemään Jumalaa. Yöllä Taivaalta ilmestyy kuusi-siipinen Sfinksi stigmatisaation jälkiä Kristuksen ristiinnaulitsemisesta kärsivälle Franciskukselle. Sfinksi syleili Franciskusta. Veli Leon mukaan Franciskuksen haavoista säteili verta ympäriinsä ja hän huusi nautinnosta ja tuskasta. Caravaggion teos on vähemmän dramaattinen kuin veli Leo kuvaili. Kuvassa Pyhä Franciskus lepää tajuttomana Sfinksin sylissä, aivan kuin olisi jossakin syvässä transsissa...

Taulussa näkyvät selvästi Barokille tyypilliset piirteet. Kuvassa Franciskus ja Serafi kylpevät valossa, mutta melkein kaikki muu onkin varjon peittämää – valon ja varjon leikki. Caravaggio tuo näin Pyhän Franciskuksen ja Serafin keskeiseksi kohdaksi. Chiaroscurolla, eli valon ja varjon asteittainen vaihteulu, oli osa Caravaggion mestarillista osaamista, joka näkyy kyseisessä teoksessa. Taulun värit ja anatomian tuntemus ovat myös keskeinen osa barokin taidetta. Lisäksi tunteet ja uskonnolliset aiheet ovat tyypillisä barokin aikakaudelle. Näen Serafin melkeinpä äidillisenä hahmona; hän syleilee Franciskusta suojelevasti, kuten äiti lastaan. Kuvasta välittyy rauhallinen tunnelma.

Caravaggio on loistava esimerkki barokin aikakauden tyylisuunnasta. Hänen teoksissaan on monia barokille tyypillisiä piirteitä. Erityisen hyvin barokin piirteet näkyvät valitsemassani teoksessa, Pyhä Franciskus Ekstaasissa.

Kouros Anavyssos

Teos edustaa Arkaaista tyylisuuntaa, patsas on tehty n. 530 eaa. ja sen veistäjästä ei tiedetä.
Patsaalla on jäykkä asento ja kasvoilla mysteerinen hymy, nämä piirteet olivat tyypillisiä Kreikan arkaaisella kaudella.
Kreikan Arkaainen kausi alkoin n.700 ekr. ja loppui n.480 ekr. tämän ajan taideteoksilla koristeltiin ympäristöä, mutta teoksilla saattoi olla myös uskonnollisia merkityksiä. Temppeleiden veistosten uskottiin pitävän pahat henget loitolla ja monet veistokset tehtiin jumalten kunniaksi
Arkaaisella kaudella tehdyt taideteokset ovat yleensä melko yksinkertaisia; patsaat ovat usein alastomia ihmisiä, ne seisovat suorassa katsoen eteenpäin ja niiden kädet ovat suorina kylkiä vasten. Teoksilla on myös lähes aina kasvoillaan hymy, jota kutsutaan arkaaiseksi hymyksi (samantapainen kuin mona lisalla). Maljakkomaalauksien keskeisimmät aiheet olivat kasvi- ja eläinaiheet. Koreet (naispatsaat), ja kourokset (miespatsaat) ovat tunnetuimpia ja yleisimpiä taideteoksia arkaaiselta kaudelta.
Arkaainen kausi loppui Klassisen kauden alkuun.